Kuka pelkää kuolemaa?

Minä.

Minä pelkään, niin paljon et hampaat tutisee. No ei ihan kirjaimellisesti mut sydän tutisee senkin eestä. Oon pelänny kuolemaa lapsesta saakka, mutta silloin usko Jumalaan oli niin luja, ettei se nin huolettanut niinku nyt. Don't get me wrong, uskon edelleenki Jumalaan, mutta sen faktan tajuaminen, että joskus mä oikeesti kuolen on nyt selkeempi mut silti yhtä vaikea hyväksyä. :o Vanhana kuoleminen on jotenkin luonnollista ja kaunistakin, mutta nuorena kuoleminen niin väärin.

Mun ei tarvi edes olla pahasti sairas ja mä kelaan pahinta. Tosin mun migreeni on niin lähellä vakavia tappavia tauteja, et sillon pelkoon on aihe, mutta miksi tää aihe on niin paljon mun päässä. Mä päätin sit yks ilta googlaa "kuolemanpelko" käsitteen ja lueskelin ihmisten juttuja ja mielipiteit asiast ja tuntu et sain jonkunlaista rauhaa asiaan. Osa oli käyny lähellä kuolemaa, eikä siltikään pelänny yhtään. Syystäkin, osas kunnioittaa elämää nyt enemmän kun kerran oli meinannut menettää sen kokonaan. Noh, sitten löysin jonkun miehen kirjoittaman jutun, jossa hän neuvoi jotenkuten näin. "Ajattele enkeliäsi, ajattele oikein kovasti miltä enkelisi näyttäisi ja millainen hän olisi ja kun näet hänet sielunsilmilläsi, puhu hänelle ja pyydä häntä ottamaan pelkosi pois." Kokeilin sitä sit ja tuntu et se autto mua paljon. :) Hassua varmaan niille jotka ei usko Jumalaan, (Mun oma mies ei usko) mutta väliäkö sillä. Mua se rauhotti ja se riittää.

On tässä pelossakin hyviä asioita. Mä oon oppinut tän pelon avulla luopumaan melkeinpä kaikista muista peloistani, olemaan oma itteni ja hyväksymään itteni just tälläsenä ku mä oon. Ja mä koitan ainakin kertoa rakkailleni, just kuinka paljon ne merkkaa mulle. Joskus tuntuu vaan niin typerältä mennä avautuu tyypeille, mitä tunteita mul on heitä kohtaan kun he eivät itse monesti tunne mitään minua kohtaan. Mutta onko niin väänin rakastaa? Vaikka aikaa on kulunut monta vuotta, siltikin rakastan niin montaa ihmistä menneisyydessäni. Toivoisin, että he tietävät sen ilman että minun pitää koskaan riisua suojamuurini ja sanoa se heille. Mutta mitä menetettävää minulla olisi jos sanoisin? :o Ei mitään.

Toivon todella, että saisin elää pitkän elämän. Toivon todella, että saan toteutettua haaveitani, ennen kuin kuolen. Monta olen jo toteuttanut ja siksi tunnen eläväni ikuisesti ainakin joidenkin mielessä.

Tällästä tällä kertaa. :o

Loppuun hyvä biisi, jonka jollakin oudolla tavalla tunnen kuvastavan minua. Yksi rakkaimmista biiseistä minulle. :o Tätä on kuunneltu pohjalla ja sielt ylösnousemisenkin jälkeen. Joka kertaa koskettaa ja parantaa. Kiitos Bertine täst.   http://www.youtube.com/watch?v=Q3X4Wx-Wh-g

Kuunnelkaa ihmees.

Pitkää elämää kaikille. God bless you.