So Katyalicious...

So Katyalicious...

tiistai 24. helmikuuta 2015

Get lifted. Rakkautta etsimässä.

Taustalla soi John Legendin 2004 vuonna julkaistu levy Get Lifted ja olo on kuin olisin nuori tyttö taas. Mutta enhän mä enää niin kovin nuori olekkaan. Plakkarissa on jo 27 vuotta.

 Mutta mitä sitten? Haittaako se? Onko ikä vaan numeroita?

Mä etsin rakkautta. Rakkautta sen kaikissa muodoissa. Ja sitä etsiessä täytyy vähän laajentaa mieltään ja näkökenttäänsä. Joten niin mä tein ja aattelin että otetaan kaikki keinot kunnolla käyttöön.

En häpeile kertoa olevani kaikennäköisissä treffipalveluissa, hot or notissa, sekä suomi 24:n treffipalevelussa ja instagramissa :SD (Yeah I said it, siihenhän seki on oikeesti tehty :D) Mutta löytyykö mistään hot or notista rakkautta? Tai ettiikö miehet sellasista paikoista sitä? No ei ainakaan saamieni viestejen perusteella. Mutta toisinaan harmiton seksikin saattaa johtaa rakkauteen. Tosin en ole kyllä kokeillut seksitreffejä kyseisten palvelujen kautta, don't get me wrong. Mutta pari kiinnostavaa tapausta on kieltämättä löytynyt!!! Mutta se ISO mutta!!! Minua nuorempia.

 Näitä palveluja selatessani oon huomannut, että jos etsin miehiä jotka mua kiinnostaa niin niitä ei kauheesti löydy oman ikäsistä. Tai se vois hyvinkin olla, että jos kyse ois luonteesta niin löytäsinkin, mutta kun se luonne tulee erittäin harvoin sieltä ruudusta läpi. Joten aattelin, etä laitetaan tätä filtteriä vähän alemmas ja katotaan jos nappais. Jos ei muuten niin kavereina. 

Ja heti!!! Liuta kiinnostavia miehiä. Dammit. Itse en kyllä ala suuremmin nuoremmille kirjoittelemaan, mutta jos joku uskaltautuu puhuu mulle ni miksei. Jos ei muuta niin kuten sanoin, rakkautta kaikissa muodoissa, eli saattaisin saada parhaimmillaan uuden frendin.

Mutta tosissaan, eihän noin nuorten kanssa mitään vakavaa vois tulla? Oon aiemminkin seurustellut mua nuorempien miehien kanssa ja onhan se nyt aika hankala tilanne. Jos toinen on vielä siinä niin sanotussa kokeiluvaiheessa, niin suhde on alusta astikkin tuhoon tuomittu. Koska usko tai älä, toinen voi sanoa sulle melkeen neljän vuoden jälkeen, ettei oo koskaan oikeen ollut tosissaan koko jutun kanssa. Ja sehän ei oo mikään helppo juttu niellä. 

Joten? Ottaako riski uudestaan?

Miksi ei? Mitä tässä elämässä nyt voi menettää. Pahimmillaan sua tulee harmittaa vähän kun ei onnistunukkaan ja parhaimmillaan sä voit saada vähintäänkin onnen hetkiä, uusia kokemuksia tai jopa ELÄMÄSI miehen. Oli miten oli, tuskin ne miehet tulee tuohon ovellekkaan kolkuttelemaan ja päätän sit pienen kurkistuksen perusteella ovisilmästä et avaanko vai en ;D

 
"Enkä milloinkaan, suostu enää oottamaan, en päivää, enkä suudelmaa, mä voi saada takaisin." -Katya

tiistai 10. helmikuuta 2015

Annan sun tuntea.

Luoko paha olo pahaa oloa, suru surua tai voiko ihminen halutessaan pakottaa itsensä tuntemaan tuskaa? Jos tietää, että se tuska on ehkä vain koettava. Ehkei voi, mutta ainakin sen voi houkutella esiin.

Mä tiesin, että jotain oli jääny hiertämään ja pahasti kun sain sen surullisen kuuluisan break downin Espoon sillalla. Tein siitä itse kuuluisan rehellisyydelläni. Koska mä tarvitsin herätystä. Mistäkö? Olin selvästi valumassa sille tasolle, etten välitä enää mistään tai kenestäkään, edes itsestäni.

Rakkaus. Niin kaunis ja niin ruma. Ja mulle se on yleensä näyttänyt rumat kasvonsa. Rumin puoli rakkaudessa on ehdottomasti kauniit muistot. Tää saattaa kuullostaa ristiriitaiselta, mutta se ei ole. Koska ne kauniit muistot on nyt pilalla. Ne muuttuu rumaksi tekojen kautta. Tekojen mihin kaikki päättyy. Ja mä en halua muistella, koska sitten mulle tulee ikävä, enkä mä halua ikävöidä ihmistä, joka voi loukata mua niin pahasti.

Kauan ihmisellä sitten kestää päästä yli? Sitähän sanotaan, että saman verran kestää päästää irti ihmisestä kuin sen kanssa oli. Eli kun mä nyt vietin sun kanssas neljä vuotta, mun täytyy parannella itteeni seuraavat neljä vuotta jollakin henkisellä tasolla? Oih, että. Ihanaa.

Nopeuttaakseni prosessia mä oon koittanu saada itteni itkemään. Se ei ollutkaan niin hankalaa kuin mä kuvittelin. Se alko Paperi T:stä ja päätyi youtubeen hakusanaan sad music. Löysin sitten tälläsen playlistin ja vähän useampiakin ja nyt oon kuunnellu niitä pimees huonees ja tuntenu. Tuntenu niin paljon ja niin monia tunteita, että ne vyöryy musta ja pursuaa musta ihan paperille asti. Oon kirjoittanut tekstejä ja antanut itteni olla oikeesti surullinen.

Paperi T - Sä jätät jäljen !!! Tää musavideo on uskomaton. Repeat.

TÄSSÄ TÄÄ SURULLINEN PLAYLIST! Suosittelen :)

Aamulla mä oon sitten taas onnellinen nainen. Se nainen, jota naurattaa kokoajan. Se nainen, joka rakastaa elämää.  Se nainen, joka selvii tästä.

Ja vastoin sitä luuloa tai sitä kuvaa, jonka niin monet ovat musta facebook ystävyyden (oma vikas) perusteella saanut, mä en ole masentunut. Kaikkea muuta. Jos sä näkisit mut sä näkisit, että mä en oo masentunut.

Mä oon vaan nainen, joka on onnellisesti rikki.


maanantai 2. helmikuuta 2015

Sä jätät jäljen.

Mä tykkään sanoo asioita suoraan. Joskus jopa tuntuu, siltä, että ihmiset tajuaa, mitä mä koitan sanoa. 180 ihmistä tuskin on aivan väärässä.



Kaikella rakkaudella Sennille, varmaan on ihana nainen. Kaikillahan on oikeus omaan mielipiteensä. Mun mielestä kaikki pitää hyväksyä sellaisina kuin ne on. Kunhan se mitä ne on, ei satuta toisia ihmisiä. 

Ja toisesta asiasta kukkaruukkuun, mä oon ollu vähä tunnekylmä nykysin, mut must tuntuu et tää Paperi T:n biisi sai mut eloon taas. Muistin, ettei mulla oo mitään syytä peitellä mun herkkyyttä. Se on ihan yhtä kaunista.



Miks mä en päästäs ihmisii mun lähelle? En haluu peitellä mun tunteita. Mä sanon jatkossakin asiat suoraan. Ja on ihanaa pitkästä aikaa kunnolla fanittaa jotain. Henri vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ihmiseltä. Täytyy kuunnella tänään YleXXää kun herralta putoaa uutta musaa.

Mä oon muuten taas kipeenä ja syön maailman pelottavimpia klementiinejä. Tai no toisen nakkasin roskikseen ku mua alko vähä etoo. Vaikka pinkki onkin söpö väri.

KORJAUS! Nää olikin sit veriappelsiineja :S Hemmetti, en ees tienny et näin pieniä veriappelsiineja on olemassa. Kunnon D'Oh taas!  Ja luulin ottavani klementiinejä. Noh, perus vitun nolo Katja :D


PS. Olin tuhma, enkä avannu Jehovantodistajille ovee.