So Katyalicious...

So Katyalicious...

maanantai 18. lokakuuta 2010

Hyh hyh.

Voi ei.
Oon Kuusamossa. Ja sehän on ihanaa. Nään perhettä. Mutta jo heti kun näin Kuusamon ihanan keskustan iski muhun suuri masennus. Sellanen hyi helvetti mitä mä teen täällä? Ihanku kaikki vanhat haavat ja pahat muistot ois iskeny mut auki ja valmiiksi vastaanottaa kokomaailman tuskan. :D Johtunee sitten varmaan siitä, että tässä kauniissa ja kämäsessä kaupungissa oon kokenu elämäni paskimmat ajat.

Noh. Mähän halusin tätä. Omaa aikaa. Nautin siis siitä. Mut ei hitto ku tuntuu ettei ny ainakaa viel osaa. Mut vastahan mä tulin, tää ahistus kestää vaa hetken varmaan. Olotilaa kuvaa parhaiten sellanen itsetutkiskelu aalto, jossa ei oo tippakaan positiivisuutta. Koen itteni heikoksi, yksinäiseksi ja ennenkaikkea rumaksi. Tulee sellanen olo et vittuako musta koskaan tulee. Ja miks koen näin en tajua? Mitä musta pitäs tulla? Ei mitään muutaku mitä mä oon.

Noh, huomenna piristyy lenkillä ja koht pyörii vaikka Family Guy joka on aina piristäny mua. Ja oma mies piristi heti kun muisti vastaa mun viestiinkin. Tai pääsi pois saunasta vastaamaan hysteeriselle mimmilleen, joka kuvittelee aina pahinta kaikesta. :o Mmmmm, ehkä pitäs opetella vahva. Ehkä tää oma aika tekee mulle hyvää. Ehkä tää tekee hyvää et mä tuun Kuusamoon avaa vanhat haavat turvallisin väliajoin, et mä oppisin vaikka käsittelee ne tuskaset asiat, jotka mua vieläkin vainoo.

Ois varmaan aika jo oikeesti rakastaa itseään.

In positive note koitan etsiä johdon kännykkäkameraan vaikka kotoa et saan päiviteltyy vaikka jotn kivoja kuvia Kuusamon maisemist tai vaikka tost mun ihanasta vanhus villakoirasta, jota on muuten aivan ihana nähä. Ja iskii ja äitiiki tietty. Ja jos vaikka Kuusamosta löytys jotn kivaa kirpputoritavaraa, jota vois ylpeenä esitellä uudella kropalla joka on kokoa 42 :D XL mallin uraa suunnitteles :DSDD

Nyt meni huumoriks.

Ei muuta. Jatketaan tästä...

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

OH NOO! OH YES!

No huhuhuh.
Paljon on tapahtunu sitten mun viime en ole niin laiska päivitykseni :D

Elikkäs.

Vihdoin viimein pääsin alottaa harrastuksen jota oon halunnu forever alottaa jälleen.
Uinti. :D Lapsena olin siis suuri vesipeto ja suuri olen edelleen mutta en ole enää uimataitoinen,
joka siis täten tarkoittaa sitä että jaksaisi ihmislapsi uida 200m putkeen. Not gonna happen.
Ja alastomuuspelostani huolimatta - et rakastan kauniita rintojani ja persettä pääsin kuitenkin altaaseen Valden ja Tuulian henkisen avun takia. :D Oli hienoa ja pian uudestaan. Plussaa on että en hukkunut. Tai no ei vihamiehille mut naisille kyllä :D Jostakin saa jauhaa paskaa. :D

Ja asiasta kukkaruukkuun...

Vihdoin viimein asos.com ...ja siis ei menny ees kauaa mut oon kärsimätön..sain pakettini ja huh helvetti et vaatteet ja kengät ja koru oli siistejä. Luppaan laittaa kuvia jos jotakukuta kiinnostaapi? Uus sana hei, antakaa olla.

Joo ja mitä viel?

MUL ON UUS HIUS, eli blondi edelleen mut freshimpi?
Siitä tuskin ei kuvia tarvi.

Missio tälle illalla on viel saada Valde innostuu baariin et pääsee bilettää hänen ja luokkakavereideni kanssa.
I love them! Niin et ei muutaka pusipusi ja kiitos lukemisesta.

ENSI VIIKOLLA KUTSUU KUUSAMO! Ja huomenna jo Oulu!
Enpä malta oottaa.

Untill next time.
Give me love,
or PLEASE Hate me Nice!

It's SOOOOOOOoooooh Katyalicious...

perjantai 8. lokakuuta 2010

Tekstiä pyöränpenkkiin kiitos!

Hassua.

Joku oli jättänyt puhelinnumeronsa mun pyörän penkkiin?

Harmi vaan etten tallentanut numeroa ennenkuin kaunis peppuni pyyhki sen pois.
Hitto luulin, et se ois ollu kaiverrettu siihen tai jotain.

Nää on varmaan sit näitä juttuja, joita ei saa koskaan selville.

Vois kuitenkin analysoida vähän sitä, että olisiko tarkoituksena et oikeesti soittaisin vai vaan joku vitsi?! Mä veikkaan sitä vitsiä mut hauskaahan se olis ollut soittaa ja kysyy et kuka siel ja sit se oliskin ollut joku randomi, joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.

No mutta kiitos kuitenkin sinä, joka sen kirjoitit. Piristit päivääni ja tämä hauska juttu korvaa sen etten päässyt varaamaani kiropraktia aikaan, kun joku tyhjäpää ajanvaraaja oli kussut varaukseni. Eli vielä viikko odottelua. Kai se on kestettävä!!!

Mielessä kalja ja rakkaus. Nehän ne tärkeimmät.

Ja mainittakoon vielä että tänään koulussa pidin taas Katjamaisen sekoilu puhetuokion useeseen otteeseen. Selitin esim miten miehen stondiksen saa katoamaan puhaltamalla virtsaputken reikään :DDD
Mahtovat ne muut ajatella, että kuinka hieno ja elegantti nainen olenkaan!

It's sooooo Katyalicious...:P

PS. Hyvvee viikonloppua kaikille vaan.

Mmmm....Muisteluu....

Tiedättehän ne hetket kun tulee yhtäkkiä jotain mieleen, jonka luuli jo unohtaneensa?
Ja tulee mieleen niin tarkkaan, että sä muistat tuoksut ja tarkat tunnetilat niistä hetkistä.
Mulle tuli äsken sellainen.

Jännitin junassa mielettömästi ja odotin enemmän ku mitään koskaan ennen. Mun kroppa värisi innosta ja huolesta, että entä jos sittenkin...et vaan pidä minusta. Tarkastelin itseäni peilistä ja koitin laittaa itseni näyttää mahdollisimman hyvältä, että tykkäisit. Sitten perillä, enää taksimatka. Pyysin osoitteen ja pääsin matkaan. Sitten enää soitto et oon ihan lähellä. Tuntu et kuolen jännitykseen, viel pari katsausta peiliin ja siinä sä seisot. Huh! Olin onnesta kipee. Kun astuin ulos taksista tuntu et mun jalat lähtis alta. Pääsin halaa sua. Olin niiiiiin onnellinen. Olin onnellinen koko ajan ku olin sun kanssa. Luulin, että säkin olit mut välillä sua sittenkin tuijottaa takaisin väärä ihminen.

Huh, miten todellisesta toi musta nyt tuntuu.

Onneks muistoja ei voi viedä kukaan pois.

Ja tiedoksi vaan, että olen erittäin rakastunut poikaystävääni.
Muistot ovat silti kauniita.

torstai 7. lokakuuta 2010

WIUWIUWIU! This is Katy alert!

Pöö!

I did it.

Uskalsinpas. Perustaa blogin. Pieni askel maailmalle mut mietinnän alla jo jonkun aikaa ollut siirto Katylle.
(Miks muuten puhuin taas itsestäni kolmannes persoonas? :o...Pssttt...Hullu!) Oonko ees ylpiä itestäni.

Nyt ainoana huolenaiheena on lukeeko kukaan mun bloggendaalia koskaan, ikinä, NYT?!
No onko tuo ees huoli, TOTTAKAI lukee! Ja jos ei lue niin saatan saada raivareita ku tarkastelen
ovatko ystävät kiinnostuneita minusta ja minun selityksistäni. :D

Tulee siis sellanen paha So Katyalicious blogitesti, josta reputtaneet saavat tulla tänne asuntooni pyyhkimään pölyt. Ja tässä vaiheessa suurimmat fanit siis jo teeskentelevät etteivät ole lukeneet kertaakaan blogiani, eikös?:o

Oli miten oli.

TOIVOTTAVASTI blogini tulee maistumaan teille niinkuin minulle maistuu Kinder-munat :D!
(Tälläkin hetkellä pöydällä niitä on useita odottamassa murhaamistani)

Ei muuta ku et So Katyalicious... :P<3

PS. Kiitos niille, jotka ihan piti tätä hyvänä ideana.
Annun idea muotiosiosta otetaan huomion hetikun saan opintolainani XD

Pus.