#kutsumua

 #kutsumua

Kutsu mua Katjaksi. Ei huoraksi, ei läskiksi, ei huonoksi laulajaksi, ei ylimieliseksi paskaksi.
Ihan Katja riittää.

#kutsumua kampanjaa seuranneena ja ihmisten kuvia lukiessa on tullut mieleen huolestuttava asia. Onhan näitä julkaisuja niin paljon, etten edes jaksa selata kaikkia, vaikka kaikki yhtä tärkeitä ovatkin.

Voisi jopa sanoa, että kiusaaminen on ihan kansantauti. Tuntuu, et kaikkia ollaan jossain vaiheessa kiusattu. Ja kaikki ovat varmasti myös kiusanneet, ehkei tahallisesti, mutta kuitenkin. Senkin kun voi kokea niin monella eri tapaa. 

Itse en koe olleeni uhri, vaikka kiusattu olinkin, sillä pistin aina kiusaajilleni kampoihin. Kun minua huoriteltiin käytävillä saatoin jopa läpäistä kiusaajiani takaisin. En sano, että väkivalta on oikein, mutta pitkään tuota inhottavaa sanaa kuultuaan on mielestäni läpäisy kasvoille aivan oikein. En saanut rahaa seksistä. En ollut edes harrastanut seksiä.

Mutta kiusaaminen ei ollut minulle koskaan suurin ongelma elämässäni. Se oli tunne siitä, ettei kuulu joukkoon. Ettei minua hyväksytty sellaisena kuin olen. Että minun tarvitsisi teeskennellä, jotta minusta pidettäisiin. Ja niin minä tavallaan teinkin, tai ainakin yritin, enhän minä osannut olla jotain mitä minä en ole. Olin yhtä kovaääninen ja ärsyttävä kuin aina ennenkin.

Mutta tunne siitä, että saan olla mitä olen tuli vasta kun muutin Helsinkiin, jossa minulla oli valmiiksi rakkaimmat ihmiset koskaan, joihin hassua kyllä olin tutustunut internetin ihmeellisen maailman kautta. Ja heidän kanssaan, minusta tuli vihdoin se, joka aina halusin olla. Ihminen, joka todella rakastaa itseään.

#kutsumua kampanja on hieno ja tärkeä ja on mahtavaa, että ihmiset ovat lähteneet siihen mukaan. Kampanja on muistutus siitä, että kukaan ei todellakaan ole yksin tämän asian kanssa. Ja nyt ihmiset uskaltavat kertoa siitä. Kaikenlaisia ihmisiä kiusataan. Kiusatut eivät ole tietynnäköisiä, kokoisia tai heikompia kuin muut. Me olemme kaikki yhtä, yhtä tärkeitä ja yhtä haavoittuvaisia.

Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa. Juuri sellaisena kuin he ovat.

Fat ass.

Väsynyt olee fat ass.

Miksi tulosten saamisessa kestää ni helvetin kauan.

Luovutan aina, ku en jaksa ootella ihmettä.

Nyt täytyy oikeesti viedä jotain loppuun.


Mulla ei oo mitään tekosyyttä olla näin jäätävä läski.

Pitäs miettiä ennenkaikkea ja kaikkea ennen omaa terveyttä.


Nyt saa riittää.

Luulis ettei 1 tunti liikuntaa päivässä olis niin vaikeeta, eikä se ookkaan.

Sä oot vaan laiska.


Löysin vanhan kuvan kesältä 2007.

Hurjat 7 vuotta myöhemmin mä oon lihonu varmaan sen 20 kiloa. Hyi helvetti.

Nyt jotn rotia.

Tämä olkoon motivaattorini.

Pyöritin hula-hulaa tunnin peilin eessä ja voin sanoa et peilin eessä kuntoilu motivoi myös

aika helevetisti. 

Tekosyitä tekosyiden perään. Nyt saa riittää. 

Tavoite minä <3

 

Anna anteeksi?

Oon huomannu itsestäni uusia piirteitä.

Enkä mä pidä niistä.

Nää piirteet muistuttaa mua ajasta, kun en tuntenut yhtään mitään. En surua, en iloa,
en häpeää, en mitään. Jos joku satutti mua, mua nauratti. Halusin itkee mutten saanut itkuu tulemaan.
Katsoin peilistä mannekiinii, johon en saanut mitään yhteyttä.

Mitä mulle on tapahtumassa?

Miksi mä en ajattele toisten ihmisten tunteita ennenkuin toimin. Varsinkin jos sen ihmisen
kuuluis olla tärkeä mulle? 

Tuntuu, etten tunne itseäni enää. Mä sanon jotain mut toimin toisin.
Mun täytyy löytää itteni taas, jostain kaiken tän suojamuurin alta mihin oon itteni piilottanu.

Enhän mä voinu sallia sun enää satuttavan mua. 

Satutan itseeni ensin. 

Aina kun tuntuu, et oon antanu itteni täysillä jollekkin mua on sattunut eniten.
Ehken mä halua enää antaa itteeni kellekkään. Ehken mä halua enää välittää.
Mut mun pitäs välittää tarpeeksi ees itsestäni, etten mä tekis näin.
Sillä nyt mua ahdistaa ja tuntuu raskaalta.

Anna anteeksi Katja.

Sä ansaitset parempaa.

Buy these please! *___^

Nyt on hamstraajan aika tyhjentää kaappinsa.

Olis mahtavaa, et osallistuisit ostamiseen niin saisin rahaakin kesäksi :)

Koitan postaa tähän ny kaikki mitä on myynnis, mut salee on viel muutakin

ja niistä voi vaikka kysellä.

nellyn ballerinat. kokoa 39. posteineen 30 euroa.

bronxin kengät. kokoa 38, mutta vastaa enemmän kokoa 39-40. uudet. posteineen 50.

Calvin Kleinin kengät. Uudet. Ovh 399...nyt lähtee 90 sis postit :)

Koon L korsetti. Vastaa enemmän kokoa S-M. Posteineen 25 euroa. Uusi.

Disney Couturen korvikset. Uudet. Posteineen 30 euroa. Special edition.

Ragged priestin upea paita. Koko S/M :) 70 sis postit.

Just femalen nahkatakki. Ovh 300. Uusi. Nyt 120 sis postit. Koko L. Hihat ja alaosan vetoketjut voi irroittaa, jolloin takki muuttuu liiviksi :) Aitoa nahkaa!

Fornarinan uudet kengät. Koko 41. Ovh 189 euroa. Nyt 80 sis postit.

H&M:n kengät kokoa 39. Uudet. Posteineen 25 euroa.

Nellyn kengät. Uudet. Koko 39. Posteineen 55 euroa. Loppuunmyydyt.

Paul's boutiguen huppari. Kokoa L. Posteineen 55 euroa. Ovh noin 90 euroa.

Irregular choicen uudet kengät. Kokoa 40. Posteineen 85 euroa.

Ihana mekko. Koko L. Posteineen 27 euroa.Uusi.

Uudet korkkarit. Kokoa 40. Posteineen 45 euroa.

Uusi nahkatakki. Väljä malli. XS/S. Posteineen 44 euroa.

Marimekon taulu. Yksittäiskappale. 50 euroa ja nouto espoon keskuksesta.

Mbymin takki. 50 sis postit. Uusi. Koko L.

Onlyn uudet farkut. Koko 42, lahde 32. Posteineen 40 euroa. Ovh 69,95 €.

Uudet paljettileggarit. Koko M. Posteineen 25 euroa.

Paprikan mekko koos L. Posteineen 27 euroa. Uusi.

Käytetyt tennarit. Koko 39. Posteineen 17 euroa.

Uudet reebokin traintonet. Koko 39. Posteineen 50 euroa.

Kerran käytetyt nilkkurit. Koko 39. 50 sis postit.

Uus nahkatakki/bolero. Koko 38. Posteineen 100 euroa. Ovh 300.

Uus takki. Koko L. Yks niitti puuttuu. Posteineen 40 euroa.

Von dutchin uudet farkut. Posteineen 60 euroa.

Aura boutiguen mekko. Koko L. Posteineen 30.

Uudet kengät. Koko 40. Posteineen 50.

Bobbie burnsin tennarit. Koko 38. Posteineen 20.

Niittikorkkarit. Koossa 39. Sovitettu. Posteineen 30. Glittersaappaat, uudet. Koko 40. Posteineen 45 euroa.

Niittikorkkarit. Koko 39. Posteineen 35 euroa. Uudet.

Love Moschinon uudet kengät. Koko 41, mut hyvät 40 jalalle myös. Ovh 405 euroa. Nyt 90 sis postit.

Neoninkeltaiset ihanat Nellyn kengät. Koko 39. Posteineen 35 euroa.

Uus mekko niitti olkapäillä. Koko 38. Posteineen 35 euroa.

Laitahan viestiä jos joku kohteista kiinnostaa! <3 Tässä nyt sellasia, mitkä jääneet vaan koristeiksi. Käytetyt annan yleensä pois järjestöille :)

Loppu on aina jonkin uuden alku :)

Ja pitkästä aikaa.

Mä annan sormien naputella vähän fiiliksiä. Ja niitähän on paljon.

Mulla oli perjantaina viimeinen työpäivä. Sinne meni ensimmäinen vuosi ammatissa,
johon oppisopimuksella valmistuin helmikuussa 2013. Toimin siis koulunkäyntiavustajana
ja iltapäiväkerhonohjaajana. Ja täytyy sanoa, että se oli just niin hienoa ku aattelinkin. Mahtavaa huomata, että on oikeassa ammatissa. Jokainen päivä tuntuu tärkeeltä ja ennenkaikkea voi sanoa, että töissä on hauskaa. Siis mikä sen parempaa. Tulee kyl kauhee ikävä lapsia ja työkavereita. Ollut mahtava vuosi takana.

Noh, nyt kuitenkin on edessä kesä työttömyyttä. Oon kuulunut liittoon onneksi tarpeeksi kauan saadakseni liitolta rahaa, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun joudun sitä hakemaan. Jännittää jo valmiiksi, miten vaikeeksi se menee. Asun kuitenkin yksin kolmiossa ( + Lumi)
joten iso osa palkasta menee aina asumiseen. Katotaan nyt miten tää tästä lähtee kulkemaan.

Kesällä ois tarkotus nostaa kuntoa ja sivistää itteensä. Matematiikan opiskelu ois yks henkilökohtainen tavote. Oon suoraansanottuna melkeinpä toivoton matematiikan suhteen, ollu jo nuoresta lähtien ja haluaisin pikkuhiljaa alkaa muuttamaan tilannetta. Tai ainakin yrittää. Aivan varmasti sitä ainakin vähän kehittyy kun yrittää. Uusia töitäkin täytyisi hakea kun vanhassa duunissa jatkaminen on hieman epävarmaa.

Mitäs muuta? Kesällä pääsen vihdoin kotiin Kuusamoon ja tullaan/mennään mun parhaan kaverin Tiian kanssa viettää mun synttäreitä omille kotihuudeille. Katotaan ketä muit bileisiin eksyy vai ollaanko me vaan kahdestaan. Ei siinä, hyvät bileet ne ois silti.

Juhannukseksi, eikä oikeestaan koko kesäksi, mulla oo mitään muita suunnitelmia, mikä tuntuu toisaalta ihan vapauttavalta. Festarit taitaa jäädä haaveeksi ihan rahatilanteen takia. Mutta eipä sitä koskaan tiedä, jos jotain keksii :) Tärkeimpänä tavoitteena ois saada ittensä aamulenkille, ainakin sen 4 kertaa viikossa, sillä nyt en voi laittaa sitäkään asiaa ajanpuutteen syyksi. Pari uutta biisiäkin ois tarkotus väsätä ja toivottavasti myös julkasta. Mulla on tapana alkaa hamstraamaan, ei vaan tavaroita vaan myös mun kappaleita :D Lienee tehny jotn 200 biisiä, joita en oo julkassu. 

Noh mut. Nyt mä pidän tän blogin vähän aktiivisempana ja toivon et tekin osallistutte siihen siten, että kerrotte jos teillä on jotain toivomuksia siitä, mitä tänne länkytän.

Eipäs siinä. Tässäpä pari uutta kuvaa minusta ja elämänkumppanistani Lumista :D <3

Just laitettu hiuksiin värjäävä hoitoaine <3 Ah!

Oottelen unelmien prinssiini <3

Haha!

Lempikuteet!

Lumikin tuli poseeraamaan <3

Vain tämä hetki.

Mikä tyhjyyden tunne. Miten kaunis näkymä. Ikkunasta, turvassa muilta ihmisiltä.
Kuinka rumaksi tunnenkaan itseni. Ja niin hauraaksi. Niin rikkoutuvaksi.
Tuo kauneuskin on katoavaa. Pian sinäkin lasket. Aurinko. Haluaisin itkeä.
Ja minä itkenkin. Sisäisesti. Olen yksin. Ja yksinäinen. Mutta niin olin
ennenkin, ihmisten seurassa. Tämä tunne ei ole uusi, mutta silti aina niin
yllättävä.

Kappale, jonka soitin vuosia sitten soi soittimessani nyt. Yhtäkkiä se tuli
mieleeni. Ja nyt muistot vierivät mieleeni. Ja silloinkin muistan tunteneeni
itseni pieneksi ja hauraaksi. Silloin tosin olinkin pienempi, ja hauraampi.
Ainakin fyysisesti. Röyksopp - Only this moment. Vain tämä hetki. Puut
menettävät jo kultaustaan, pian olet mennyttä. Saan ihailla sinua vielä hetken.
Muistoissani olen kesässä ja tuuli tuulee kasvoilleni. Olet vierelläni, mutta
tiedän jo, että olen menettänyt sinut. Tuska, jota tunnen nyt tuntuu rakkaudelta,
jonka tunsin silloin.

http://www.youtube.com/watch?v=ze9Oei__Vvg 

Minulla on vielä aikaa. Hetki. En ole vielä menettänyt sinua. Takerrun käteesi,
takerrun tähän hetkeen ja kuvittelen itseni istumaan rinteelle, jonka näen
ikkunastani. Tuuli voisi tuulla kasvoilleni taas. Mutta jään tähän.
En halua kiivetä ylös. Voisinhan tipahtaa.

Pinnallinen minä / sinä

Milloin meistä tuli näin pinnallisia?

Milloin peiliin katsominen alkoi tuntua tehtävältä?

Milloin minäkin alan katsomaan itseäni niin kriittisesti, että ravaan kaiken
vapaa-aikani salilla ja kiinnitän itseinhoni tai itseni rakastamisen peilikuvaani?

Toivottavasti en koskaan.

Olenhan minäkin pinnallinen ihminen. Olemmehan me kaikki. Myönnän katsovani ihmisten
kuvia ja ohittavani ihmisen heti, jos ulkonäössä yhtään mikään ei miellytä minua.
Mutta myönnän myös, että minulle tulee siitä paskamainen olo ihmisenä. Ainakin hetkeksi.

Eihän ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei. Mutta kun et tiedä ihmisestä mitään muuta kuin sen, siitä tuleekin todella tärkeä asia. 

Oletko koskaan huomannut, kuinka ihmisestä tulee kauniimpi kun tiedät hänestä enemmän? Kun sinulle esimerkiksi valkenee, että hän on todella taitava jossakin asiassa mitä hän tekee...vaikkapa hyvä piirtämään tai kirjoittamaan? Yhtäkkiä ihminen, joka aiemmin ei näyttänyt sinun silmissäsi miltään, vaikuttaakin nyt yhtäkkisen viehättävältä? Näin käy minulle todella usein. 

Ja samoin minulle käy myös niin, että ihminen, joka aiemmin oli mielestäni todella komea/kaunis onkin yhtäkkiä todella ruma. Ja miksi? Koska hänen luonteensa on todella inhoittava. Varsinkin itsekkäät ja itseään täynnä olevat ihmiset muuttuvat hetkessä rupikonniksi. 

Yhteenvetona voikin todeta, että ihminen on vain pintaa, kunnes sillä pinnalla on sisältöä.
Ja sitähän ei saa salilta, ei purkista, eikä rahallakaan. Kun se tärkein on kunnossa, kaikki muukin varmasti loksahtaa kohdilleen.

Ainakin sille oikealla ihmiselle.

Huuda! Kun tarviit mua!

Miten musta onkin tullut näin rohkee?
Miten? Koska mulla on niin mahtavia ystäviä.

Palasin Thaimaan reissulta, vähän omituisilla fiiliksillä, mut hetikun näin mun kaksi 
parasta kaveria kaikki tuntu taas selkeelt. Oon onnellisempi kuin koskaan :)

Mulla on kiva kämppä, tosin ehkä vähän turhan iso yhdelle naiselle ja kissalle (kolmio)
mut meidän isot persoonat tarvii tilaa ;) <3 

Ihana duuni ja oon tullu niin ulos kuorestani kuin voi tulla. Oon kyllä ajat sit potkinu sen kuoren veke mun tielt, mut jos jotn murusia saatto olla jäljellä niin nekin on nyt poissa. Oon täysin oma itteni ja kerrankin mulla on ihmisiä ympärillä, jotka tuntuu tosissaan rakastavan sitä omaa itteeni. Ne ei häpee mua ja oo sanomassa et Katja Shhhhh ja nolostele mun ympärillä ;) Ja jos nolostelee niin sitten mun jutut on oikeesti menny jo överiksi.

Viime viikonloppu oli niin hurja ja upea ja siksi, koska mulla oli kaks parasta naista, joiden kanssa tehdä siitä niin upea. MITEN VOI RAKKAUS ollakkaan näin ihana tunne? Ja tää rakkaus ei raasta mua alas vaan tekee musta vahvemman. 

Täytyy olla naisten kanssa yhteiskuva ja lättää se omalle seinälle, et muistaa aina kuinka onnekas onkaan :)

Niin ja Thaimaa reissusta vois tehdä ihan oman päivityksensä. Kirjotin reissusta muuten päiväkirjaa, niin voin jäljentää sielt tähän pari sivua niin saatte vähän käsitystä, kuinka huisia sielkin on ollut ;)

Katy <3 Tiia (nyt tarvitaan Minna viel kuvaan)