Kuka pelkää kuolemaa?

Minä.

Minä pelkään, niin paljon et hampaat tutisee. No ei ihan kirjaimellisesti mut sydän tutisee senkin eestä. Oon pelänny kuolemaa lapsesta saakka, mutta silloin usko Jumalaan oli niin luja, ettei se nin huolettanut niinku nyt. Don't get me wrong, uskon edelleenki Jumalaan, mutta sen faktan tajuaminen, että joskus mä oikeesti kuolen on nyt selkeempi mut silti yhtä vaikea hyväksyä. :o Vanhana kuoleminen on jotenkin luonnollista ja kaunistakin, mutta nuorena kuoleminen niin väärin.

Mun ei tarvi edes olla pahasti sairas ja mä kelaan pahinta. Tosin mun migreeni on niin lähellä vakavia tappavia tauteja, et sillon pelkoon on aihe, mutta miksi tää aihe on niin paljon mun päässä. Mä päätin sit yks ilta googlaa "kuolemanpelko" käsitteen ja lueskelin ihmisten juttuja ja mielipiteit asiast ja tuntu et sain jonkunlaista rauhaa asiaan. Osa oli käyny lähellä kuolemaa, eikä siltikään pelänny yhtään. Syystäkin, osas kunnioittaa elämää nyt enemmän kun kerran oli meinannut menettää sen kokonaan. Noh, sitten löysin jonkun miehen kirjoittaman jutun, jossa hän neuvoi jotenkuten näin. "Ajattele enkeliäsi, ajattele oikein kovasti miltä enkelisi näyttäisi ja millainen hän olisi ja kun näet hänet sielunsilmilläsi, puhu hänelle ja pyydä häntä ottamaan pelkosi pois." Kokeilin sitä sit ja tuntu et se autto mua paljon. :) Hassua varmaan niille jotka ei usko Jumalaan, (Mun oma mies ei usko) mutta väliäkö sillä. Mua se rauhotti ja se riittää.

On tässä pelossakin hyviä asioita. Mä oon oppinut tän pelon avulla luopumaan melkeinpä kaikista muista peloistani, olemaan oma itteni ja hyväksymään itteni just tälläsenä ku mä oon. Ja mä koitan ainakin kertoa rakkailleni, just kuinka paljon ne merkkaa mulle. Joskus tuntuu vaan niin typerältä mennä avautuu tyypeille, mitä tunteita mul on heitä kohtaan kun he eivät itse monesti tunne mitään minua kohtaan. Mutta onko niin väänin rakastaa? Vaikka aikaa on kulunut monta vuotta, siltikin rakastan niin montaa ihmistä menneisyydessäni. Toivoisin, että he tietävät sen ilman että minun pitää koskaan riisua suojamuurini ja sanoa se heille. Mutta mitä menetettävää minulla olisi jos sanoisin? :o Ei mitään.

Toivon todella, että saisin elää pitkän elämän. Toivon todella, että saan toteutettua haaveitani, ennen kuin kuolen. Monta olen jo toteuttanut ja siksi tunnen eläväni ikuisesti ainakin joidenkin mielessä.

Tällästä tällä kertaa. :o

Loppuun hyvä biisi, jonka jollakin oudolla tavalla tunnen kuvastavan minua. Yksi rakkaimmista biiseistä minulle. :o Tätä on kuunneltu pohjalla ja sielt ylösnousemisenkin jälkeen. Joka kertaa koskettaa ja parantaa. Kiitos Bertine täst.   http://www.youtube.com/watch?v=Q3X4Wx-Wh-g

Kuunnelkaa ihmees.

Pitkää elämää kaikille. God bless you.

Ystävänpäivää...

Ystävänpäivä. Ihana päivä. Oon aina rakastanu sitä päivää, vaikka tosi monesti oon ollut yksin vaan mököttämässä himassa tekemättä mitään. Silti siit päivästä on tykättävä, jos on yksikään hyvä ystävä elämässä. Ja mullahan on.

En varsinaisesti viettänyt aikaa ystävieni kanssa, enkä soitellutkaan heille, mutta ajattelin heitä kyllä todella paljon. <3 Anniinaa, Tuuliaa (jonka pyysin myös syömään, mutta flunssanen muru ei päässyt), Jenniä ja eritoten Ninaa. <3 En ole nähnyt Ninaa aikoihin ja kaipaan häntä. Mietin kaipaako hänkin minua ja haluaako hän enää ollenkaan viettää aikaa kanssani. Epävarmuus astui kuvioihin. Suljin sen pois ja ajattelin, että Nina kyllä rakastaa mua kaikest huolimatta. (hänen poikaystävänsä ei pidä minusta ollenkaan, joka tietenkin harmittaa ja asumme eripaikkakunnilla) Päätin varmistaa asian mahdollisimman pian. Ja niin varmistankin. Mietin kuitenkin kaikkia ystäviäni lämmöllä ja ajattelin kuinka mukavaa kun heitä on. Nuorempana tuntui ettei minulla ollut ketään. Nyt ei tunnu siltä, kiitos teidän. Kaikkien ystävien! <3 Rakastan teitä. Ja vaikka oonkin unohteleva idiootti, en ikin unohda teitä kokonaan! Saatan vaa unohtaa esim juurikin soittaa. Tuhma minä!

Noh, ystävänpäivä meni kuitenkin hienosti. Poikaystäväni kanssa! Hän toi minulle heti aamulla herättyäni Fazerin Caramel suklaalevyn ja teki minulle ihanaa intialaista ja jälkiruokaa!

Tajusin just, kuinka onnekas oon. :) Käperryttiin vierekkäin täysil mahoil sohvalle ja pelattiin kahdestaan Call Of Duty Black Opsia. Oikeesti? Voiko parempaa olla? Mulle ei ja sehän riittää! :)

En oo varmaan koskaan ollut näin onnellinen ja tasapainos :) <3 Thanks to you sug!

Yks huoli vaan mieles ja se on yhden rakkaan ystävän poismuutto. Tulee niin ikävä sua Tulkku. Kiitos et sain tutustuu suhun. Oot uskomaton nainen...<3 Mut me nähää pia!? Eikö?

Niin ikävä niin monta ystävää muutenkin. Typerä elämä vie eri teille. Riika i miss you and love you. Minna on niin ikävä meiän Porvoo juttuja ja viinivoittoja ja kaikkea hassuja aikoja. Ääräräär en ees tähän jaksa eritellä kuinka paljon ja ketä mul on ikävä mut toivon vaan et meil kaikil on viel aikaa tehä uusia muistoja yhdes. Kiitti vanhoist, ne mul on aina!<3

Pidetään ystävät mieles ja koitetaan nähä toisiamme useemmin. Ennen ens virallista ystävänpäivää muistetaan et ystävänpäivä on joka päivä! Eikö? :)

Talven valoa ja RAKKAUTTA!

Oi. Olipa viikonloppu. Kaunis sää ja siitä otettiin jopa jotain irtikin. Käytiin kullan kanssa jahtaamassa ilta-aurinkoa jäällä ja hauskaa oli. Vaatteetkin olivat mitä sopivammat siihen tilaisuuteen :P Noh. Kerrospukeutuminen riittää ja hauskaa on. Kulta teki mulle jopa ihanan taideteoksenkin hankeen. I like.

 Ja minä tiettävästi sekoilin ja nautin parhaasta seurasta mitä Luoja on mulle suonut.

 Ja fiilailin kauneutta ja kaljaa ja samoin fiilaili rakaskin.

Ja ohessa viel video et pääsette ihan samaa tunnelmaan missä mä olin. Eli pää jäässä ja selostajan taidot hukassa :D

Noh kuitenni...mahtavaa oli xD


Loppuviikonlopusta varmaan kukaan ei halua kuvia, joissa mä oksentelen..eihän? :o Hyvä vastakohta tälle onnistuneelle perjantaille kyllä. Noh kuitenkin istuttiin iltaa ja mulla meni hermot kaikkitietäviin ihmisiin ja suomenruotsalaisiin. Ei niihin kivoihin vaan niihin, jotka luulee Suomen muuttuneen Ruotsiksi?:DD

Noh mut tässä viikonloppu<3 Seuraavaksi päästään ystävänpäivään. Nyt miehen puolikkaat! :) <3

Pörrr!!!

Muokkasin vähä blogiani. En todellakaan tarpeeksi mut vaihtelu virkistää eikö niin? :o
Testailen just nyt tätä Bloglovin juttua ja oon vähä hukassa mut katotaan.

Huomenna otan kivoja kuvia uusist hankinnoist ja kerron yhdest harrastuksesta ja ystävänpäivänä sit jotn tosi lutusia kuvia uudet kuteet pääl.

Aamulla vois tosin mennä lenkille jos ei oo liikaa pakkasta, kun ei kerta darraakaan tuu ku ei rellestä vaan kirjottelee vaan kiltisti blogia. :P Joo jatketaan sitte huomenna tästä!

Uusi vuosi, uudet kujeet, UUDET KUTEET!

Hitsi et oon tyytyväinen elämääni nyt.
Onnellinen ihminen on ihminen joka hyväksyy kaiken elämässään juuri sellaisena kuin asiat sillä hetkellä ovat! Ja niin minä teenkin. Mul on maailman paras poikaystävä, kivoja kavereita ja terveys. Mitä muuta vois tarvita?
Paitti toki uusia vaatteita! Ja niistä tämä blogimerkintä sitten onkin!

Tsekatkaa näitä! Kaks mekkoa asoksen outletist. Normaalisti yhteensä 310 €...mutta nyt yhteensä 50 € !
Aivan täydelliset. Ohessa kuvat. Myöhemmin otan sit otoksia missä mäkin puen nää päälle! Mut enjoy! :)

Ja kertokaa iskeekö teihin yhtä paljon ku muhun!

Ja sitten kahdet aivan uskomattoman mageet legginsit/tregginsit! <3 Nam! En vois olla rakastamatta yhtään enempää! Normisti nää ekat on 108 € mut nyt supertarjoukses 19 € ja toiset normisti sellaset 80 € ja nyt 24 €. Miettikää mikä säästö!!! Kyllä etsivä löytää.

Noh mitäs pidätte?! Ite oon aivan haltioissani. :) Uudet kuteet on sit ihania. Nyt hankinta listalla on enää ihania uusia mustia huppareita joita hankin heti ens kuun alussa. Ostin muuten sellasen graffitin kynsilakan ja tykkään khyl ylipaljon hopeisel pohjal varsinkin. Mun profiilikuvas täs blogis on vaaleensiniselpohjal ja toimii khyl kans. :)

Ärrr! Ei muuta täl kertaa,

Gotta love clothes?! <3