So Katyalicious...

So Katyalicious...

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Elämäni pari.




Elämäni pari. Tissit. Miten tärkeät te minulle olettekaan.

Odotin teitä vuosia. Kun näin tissejä kaikkialla, eikä teitä ollut vieläkään missään, kun olitte niin kipeät etten voinut toppia päälle pukea, kun saitte ensimmäiset arpenne. Kuinka minä rakastankaan teitä. Ja inhoan. Nii viimatusti inhoan. Älkää jättäkö minua nyt! 

Olen siis taas (monettakohan kertaa) innostunut liikunnasta! Toivottavasti tällä kertaa niin pitkäksi aikaa, että tuloksia näkyy muuallakin kuin mielikuvituksessani. Tai no näkyyhän niitä, ja heti ensimmäisenä rakkaimmissani. Minun omat tissini. Miksi te teette näin?


Omistan siis geneettisen koodin, joka pitää sisällään ominaisuuden, joka saa joka ikisen gramman jonka pudotan lähtemään rinnoistani. Tottahan toki, kun mä lihoin ne myös menivät tisseihini. Mutta viimeisenä.


Vähän historiaa paristani:

Kun siis vihdoin ja viimein sain tissini, kauan odottelun jälkeen lukion aikana, ne olivat mahtavat!!! Siis pienet, mutta täydelliset tissit. Kun sitten lihoin tässä kivasti (vittu!) 20 jotakin kiloa, kasvoivat tissini räjähdysmäisesti a(b) kupista D-kuppiin! Siis huh huh. Tissini näyttivät ja tuntuivat aivan silikoonilta. Ja olihan ne upeet tissit. Tässä taas yksi näistä hetkistä kun minua vituttaa, että minulla ei ole niistä kunnollisia kuvia. Note to self people: Kuvatkaa rintojanne. Edes vanhuuspäivien iloiksi.

Nyt kun painoni on alkanut hieman tasaantumaan/laskemaan rintani ovat kokeneet muutokset! Ne ovatkin aivan tavalliset tissit. Siis hyvät tissit, mutta tavallisen hyvät tissit, eivät enää kuitenkaan niin hyvät, että keksin joka humalassa tekosyyn näytellä niitä kaikille. Valehtelen itselleni, ei ollut mitään tekosyitä, minä vaan näytin niitä aina kun halusin. Rintani paistattelivat kunniassa ja mietin, että tämä tulee kestämään ikuisuuden. Tai ainakin vähän kauemmin. Mutta ei:

Olen laihtunut varmaan 100 grammaa ja se kaikki on lähtenyt tisseistäni.

Olen koittanut estää asiaa hieromalla tissejäni säännöllisesti, että niistä ei tule aivan patalaput, mut liekkö se auttaa. En koskaan ajatellut itseäni naisena, joka ottaisi silikoonit, mutta rintani ovat niin tärkeä asia minulle nykyään, että saattaapi mieli muuttua. Jos laihuus aiheuttaa minulle patalappu efektin, menen suoraan klinikalle. Minähän en pidä edes ruoanlaitosta!

Minäpäs kivasti keräilen tähän pari kuvaa missä näkkyy mun tissit ja vaikka oonkin free the nännit tyttöjä, niin en sentää sellasia missä nekin ihanuudet näkyy. Saatte huomata muutoksen mikä painolla painolla on pariini.

Boobs forever! Älkää jättäkö mua. Rakastan teitä.

Onko täs kuvassa edes tissejä? :D

Awww.
2007.
Tähän kuvaan ne oli kasvanu jo ainaki kuppikoon.
Free boobies. 2012.
2013.
2014.
Ja matka pienempiin tisseihin alkaa tästä :SD



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti