So Katyalicious...

So Katyalicious...

sunnuntai 31. elokuuta 2014

#kutsumua

 #kutsumua

Kutsu mua Katjaksi. Ei huoraksi, ei läskiksi, ei huonoksi laulajaksi, ei ylimieliseksi paskaksi.
Ihan Katja riittää.

#kutsumua kampanjaa seuranneena ja ihmisten kuvia lukiessa on tullut mieleen huolestuttava asia. Onhan näitä julkaisuja niin paljon, etten edes jaksa selata kaikkia, vaikka kaikki yhtä tärkeitä ovatkin.

Voisi jopa sanoa, että kiusaaminen on ihan kansantauti. Tuntuu, et kaikkia ollaan jossain vaiheessa kiusattu. Ja kaikki ovat varmasti myös kiusanneet, ehkei tahallisesti, mutta kuitenkin. Senkin kun voi kokea niin monella eri tapaa. 

Itse en koe olleeni uhri, vaikka kiusattu olinkin, sillä pistin aina kiusaajilleni kampoihin. Kun minua huoriteltiin käytävillä saatoin jopa läpäistä kiusaajiani takaisin. En sano, että väkivalta on oikein, mutta pitkään tuota inhottavaa sanaa kuultuaan on mielestäni läpäisy kasvoille aivan oikein. En saanut rahaa seksistä. En ollut edes harrastanut seksiä.

Mutta kiusaaminen ei ollut minulle koskaan suurin ongelma elämässäni. Se oli tunne siitä, ettei kuulu joukkoon. Ettei minua hyväksytty sellaisena kuin olen. Että minun tarvitsisi teeskennellä, jotta minusta pidettäisiin. Ja niin minä tavallaan teinkin, tai ainakin yritin, enhän minä osannut olla jotain mitä minä en ole. Olin yhtä kovaääninen ja ärsyttävä kuin aina ennenkin.

Mutta tunne siitä, että saan olla mitä olen tuli vasta kun muutin Helsinkiin, jossa minulla oli valmiiksi rakkaimmat ihmiset koskaan, joihin hassua kyllä olin tutustunut internetin ihmeellisen maailman kautta. Ja heidän kanssaan, minusta tuli vihdoin se, joka aina halusin olla. Ihminen, joka todella rakastaa itseään.

#kutsumua kampanja on hieno ja tärkeä ja on mahtavaa, että ihmiset ovat lähteneet siihen mukaan. Kampanja on muistutus siitä, että kukaan ei todellakaan ole yksin tämän asian kanssa. Ja nyt ihmiset uskaltavat kertoa siitä. Kaikenlaisia ihmisiä kiusataan. Kiusatut eivät ole tietynnäköisiä, kokoisia tai heikompia kuin muut. Me olemme kaikki yhtä, yhtä tärkeitä ja yhtä haavoittuvaisia.

Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa. Juuri sellaisena kuin he ovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti