Vain tämä hetki.

Mikä tyhjyyden tunne. Miten kaunis näkymä. Ikkunasta, turvassa muilta ihmisiltä.
Kuinka rumaksi tunnenkaan itseni. Ja niin hauraaksi. Niin rikkoutuvaksi.
Tuo kauneuskin on katoavaa. Pian sinäkin lasket. Aurinko. Haluaisin itkeä.
Ja minä itkenkin. Sisäisesti. Olen yksin. Ja yksinäinen. Mutta niin olin
ennenkin, ihmisten seurassa. Tämä tunne ei ole uusi, mutta silti aina niin
yllättävä.

Kappale, jonka soitin vuosia sitten soi soittimessani nyt. Yhtäkkiä se tuli
mieleeni. Ja nyt muistot vierivät mieleeni. Ja silloinkin muistan tunteneeni
itseni pieneksi ja hauraaksi. Silloin tosin olinkin pienempi, ja hauraampi.
Ainakin fyysisesti. Röyksopp - Only this moment. Vain tämä hetki. Puut
menettävät jo kultaustaan, pian olet mennyttä. Saan ihailla sinua vielä hetken.
Muistoissani olen kesässä ja tuuli tuulee kasvoilleni. Olet vierelläni, mutta
tiedän jo, että olen menettänyt sinut. Tuska, jota tunnen nyt tuntuu rakkaudelta,
jonka tunsin silloin.

http://www.youtube.com/watch?v=ze9Oei__Vvg 

Minulla on vielä aikaa. Hetki. En ole vielä menettänyt sinua. Takerrun käteesi,
takerrun tähän hetkeen ja kuvittelen itseni istumaan rinteelle, jonka näen
ikkunastani. Tuuli voisi tuulla kasvoilleni taas. Mutta jään tähän.
En halua kiivetä ylös. Voisinhan tipahtaa.