Tiedättehän ne hetket kun tulee yhtäkkiä jotain mieleen, jonka luuli jo unohtaneensa?
Ja tulee mieleen niin tarkkaan, että sä muistat tuoksut ja tarkat tunnetilat niistä hetkistä.
Mulle tuli äsken sellainen.
Jännitin junassa mielettömästi ja odotin enemmän ku mitään koskaan ennen. Mun kroppa värisi innosta ja huolesta, että entä jos sittenkin...et vaan pidä minusta. Tarkastelin itseäni peilistä ja koitin laittaa itseni näyttää mahdollisimman hyvältä, että tykkäisit. Sitten perillä, enää taksimatka. Pyysin osoitteen ja pääsin matkaan. Sitten enää soitto et oon ihan lähellä. Tuntu et kuolen jännitykseen, viel pari katsausta peiliin ja siinä sä seisot. Huh! Olin onnesta kipee. Kun astuin ulos taksista tuntu et mun jalat lähtis alta. Pääsin halaa sua. Olin niiiiiin onnellinen. Olin onnellinen koko ajan ku olin sun kanssa. Luulin, että säkin olit mut välillä sua sittenkin tuijottaa takaisin väärä ihminen.
Huh, miten todellisesta toi musta nyt tuntuu.
Onneks muistoja ei voi viedä kukaan pois.
Ja tiedoksi vaan, että olen erittäin rakastunut poikaystävääni.
Muistot ovat silti kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti