So Katyalicious...

So Katyalicious...

tiistai 10. helmikuuta 2015

Annan sun tuntea.

Luoko paha olo pahaa oloa, suru surua tai voiko ihminen halutessaan pakottaa itsensä tuntemaan tuskaa? Jos tietää, että se tuska on ehkä vain koettava. Ehkei voi, mutta ainakin sen voi houkutella esiin.

Mä tiesin, että jotain oli jääny hiertämään ja pahasti kun sain sen surullisen kuuluisan break downin Espoon sillalla. Tein siitä itse kuuluisan rehellisyydelläni. Koska mä tarvitsin herätystä. Mistäkö? Olin selvästi valumassa sille tasolle, etten välitä enää mistään tai kenestäkään, edes itsestäni.

Rakkaus. Niin kaunis ja niin ruma. Ja mulle se on yleensä näyttänyt rumat kasvonsa. Rumin puoli rakkaudessa on ehdottomasti kauniit muistot. Tää saattaa kuullostaa ristiriitaiselta, mutta se ei ole. Koska ne kauniit muistot on nyt pilalla. Ne muuttuu rumaksi tekojen kautta. Tekojen mihin kaikki päättyy. Ja mä en halua muistella, koska sitten mulle tulee ikävä, enkä mä halua ikävöidä ihmistä, joka voi loukata mua niin pahasti.

Kauan ihmisellä sitten kestää päästä yli? Sitähän sanotaan, että saman verran kestää päästää irti ihmisestä kuin sen kanssa oli. Eli kun mä nyt vietin sun kanssas neljä vuotta, mun täytyy parannella itteeni seuraavat neljä vuotta jollakin henkisellä tasolla? Oih, että. Ihanaa.

Nopeuttaakseni prosessia mä oon koittanu saada itteni itkemään. Se ei ollutkaan niin hankalaa kuin mä kuvittelin. Se alko Paperi T:stä ja päätyi youtubeen hakusanaan sad music. Löysin sitten tälläsen playlistin ja vähän useampiakin ja nyt oon kuunnellu niitä pimees huonees ja tuntenu. Tuntenu niin paljon ja niin monia tunteita, että ne vyöryy musta ja pursuaa musta ihan paperille asti. Oon kirjoittanut tekstejä ja antanut itteni olla oikeesti surullinen.

Paperi T - Sä jätät jäljen !!! Tää musavideo on uskomaton. Repeat.

TÄSSÄ TÄÄ SURULLINEN PLAYLIST! Suosittelen :)

Aamulla mä oon sitten taas onnellinen nainen. Se nainen, jota naurattaa kokoajan. Se nainen, joka rakastaa elämää.  Se nainen, joka selvii tästä.

Ja vastoin sitä luuloa tai sitä kuvaa, jonka niin monet ovat musta facebook ystävyyden (oma vikas) perusteella saanut, mä en ole masentunut. Kaikkea muuta. Jos sä näkisit mut sä näkisit, että mä en oo masentunut.

Mä oon vaan nainen, joka on onnellisesti rikki.


2 kommenttia: