Work fun.

Töissä on ollut ihanaa kun on saanut taas piirtää lasten kanssa.
Joka päivä me taiteillaan jotain kivaa ja lapsille on tullut piirrettyä paljon värityskuvia.


Tässä ny pari esimerkkiä piirroksista jne. Suurimmasta osasta on unohtunut ottaa kuva (harmittaa) :)
Tyttöjä kiinnostaa tietty tyttöjen kuvat yleensä mut oon piirtäny myös hahmoja ja DJ:n pojille.

Täytynee laittaa kuvia tulemaan niistäkin sit joskus.
Lapsetkin on innostunut kauheesti tekee omia värityskuvia ja nehän ne vast hienoja onkin.

I love drawing <3

Ei oo mitään terapeuttisempaa.

Pakko hankkia uus kamera ja ottaa kuva tehtävänanto piirrustuksestani. Lasten piti nääs piirtää
"Syysloma". Ideana oli piirtää mitä haluis tehdä tai mitä meinaa tehdä. Mun oli aika sydäntä särkevä.

Noh mut siit sit vähä myöhemmin :P

Kivaa syyslomaa.

Pääsis viel kotiin niin kaikki ois täydellist.

Nopee väsäys.

Halusin itekki värittää. Huima ero.

Mä tein kissanaisen ja lapsi teki hello kitty tyylisen ja sit me otettiin kopioita ja näit sai väritellä :D

Saatiin ilmasia väripapereita kerhoon niin piti testaa.

Kiire?

Miksi ajan käsitteeseen on tarttunu kiire?

Mitä se kiire on? Kiire tehdä jotain ennenkun on liian vanha, ennenkuin on liian myöhästä,
ennenkuin oma aika on ohi? Miks mä ajattelen näin? Ajatellaan.

Eihän ihmisellä pitäs olla kiire mihinkään. Ihmisellä pitäs vaan elää. Elää sen oman tahdin mukaan, ilman stressii mistään.

Mä lupasin aina itelleni ettei tärkeimmästä asiasta maailmassa tulis mulle paineita.
Kiirettä. Mut siit tuli. Ainakin mun oman pään sisäl. Kai mä luulen et yhteiskunta on pistäny jonkun aikarajan sille millon mun pitäs niin sanotusti menestyä. Tehdä se levy ja tehdä edes yks keikka. Ja mulle se on se menestys. Se onnistumisen tunne siit et mä sain tehtyä omaa musiikkia sen verran hyvin, et siitä vois tehdä oikean levyn. Jonka sit laittais omalle seinälleen saavutuksen merkiksi, ei mistään muust, ku omasta intohimosta ja rakkaudesta jotakin kohtaan.

Miksi musta siis tuntuu et mul ois kiire? Et mä olisin liian vanha tekemään enää mitään levyy ja sanoo niit asioita mitä mä haluaisin. Ja mitä mä halusin montaa vuotta sitten sanoa. Oonko mä 25 vuotiaana liian vanha sanoo niit asioita...laulaa niitä...Entä sit vuoden jälkeen...tai toisen vuoden.

Mun täytyy itse lopettaa. Lopettaa se kiire. Lopettaa ne deadline paskat ja sanoo, et mä teen
kun se tuntuu oikeelt. Kun mä haluun. Ja siinä ei oo aikaa. Mä en oo koskaan liian vanha mihinkään. Kukaan meistä ei oo.

Ikä on vaan numero. Ja mä rakastan jokasta vuotta.

Joten kulu aika, ja pidä mut sun mukana.