Kiire?

Miksi ajan käsitteeseen on tarttunu kiire?

Mitä se kiire on? Kiire tehdä jotain ennenkun on liian vanha, ennenkuin on liian myöhästä,
ennenkuin oma aika on ohi? Miks mä ajattelen näin? Ajatellaan.

Eihän ihmisellä pitäs olla kiire mihinkään. Ihmisellä pitäs vaan elää. Elää sen oman tahdin mukaan, ilman stressii mistään.

Mä lupasin aina itelleni ettei tärkeimmästä asiasta maailmassa tulis mulle paineita.
Kiirettä. Mut siit tuli. Ainakin mun oman pään sisäl. Kai mä luulen et yhteiskunta on pistäny jonkun aikarajan sille millon mun pitäs niin sanotusti menestyä. Tehdä se levy ja tehdä edes yks keikka. Ja mulle se on se menestys. Se onnistumisen tunne siit et mä sain tehtyä omaa musiikkia sen verran hyvin, et siitä vois tehdä oikean levyn. Jonka sit laittais omalle seinälleen saavutuksen merkiksi, ei mistään muust, ku omasta intohimosta ja rakkaudesta jotakin kohtaan.

Miksi musta siis tuntuu et mul ois kiire? Et mä olisin liian vanha tekemään enää mitään levyy ja sanoo niit asioita mitä mä haluaisin. Ja mitä mä halusin montaa vuotta sitten sanoa. Oonko mä 25 vuotiaana liian vanha sanoo niit asioita...laulaa niitä...Entä sit vuoden jälkeen...tai toisen vuoden.

Mun täytyy itse lopettaa. Lopettaa se kiire. Lopettaa ne deadline paskat ja sanoo, et mä teen
kun se tuntuu oikeelt. Kun mä haluun. Ja siinä ei oo aikaa. Mä en oo koskaan liian vanha mihinkään. Kukaan meistä ei oo.

Ikä on vaan numero. Ja mä rakastan jokasta vuotta.

Joten kulu aika, ja pidä mut sun mukana.