Totuutta tiskiin.

Mä oon materialisti. Täs se nyt tuli. Ja olihan se ilmiselvää, mutta silti hävettää.
Kauheinta on, että oon sitä vaan ostelemisen ilosta. Ei siksi et näyttäisin hyvältä
tai oikeesti panoutuisin ulkonäkööni :D Fuck that. Tuolla ne kaapissa lojuu ne kaikki kauniit vaatekappaleet. Mulla menee korkeintaan viisiminuuttia ja ei todellakaan sitäkään päättää mitä mä laitan päälle näin arkena ja sit viikonloppuna ongelma on ettei oo mitään mitä laittaa päälle, koska mikään mitä oon ostanu ei sovi yhteen. Hyi helvetti!

Onneksi oon sentää sen verran lähempänä parantumista, että oon myyny kauheesti tavaraa vekekin. En enää pidä melkeinpä mitään mitä en käytä. Melkeenpä. Tässäkin siis kehittymisen varaa. Plussana sanotaanko sekin, että saatan kerätä ostoskorin täyteen tavaraa ja ihailla kaikkea kaunista parikin tuntia, kunnes painan vaan rastia. Sinne meni, en ostanu. Ja ihan törkeen kivaa, just se etten ostanu. Eli ehkä en oo pelkkä materialisti vaan oon myös estetikko vai mikä se hieno sana onkaan.

Joo. Eiköhän tää ollu tässä. Nyt pitäs vissiin laittaa tähän joku aiheeseen sopiva kuva, mutta sellasta tuskin löytyy joten plärään mun kuvakansioo ja valitsen ensimmäisen joka vaan nyt sattuu iskemään silmää.

Koska tää oli ilmanen soitin.

Koska ystävyys on ilmasta.

Jatketaan.

Jostakin järkävästä ja jossakin vaiheessa.